Kaksplus.fi

tiistai 3. helmikuuta 2015

"Odota vaan..."

"Odota vaan kun pahoinvointi alkaa"
"Odota vaan kun alkaa närästää"
"Odota vaan kun kaikki hajut alkaa ällöttää sua"
"Odota vaan kun mieliala alkaa vaihdella"
"Odota vaan kun vatsa on kokoajan tiellä"
"Odota vaan synnytystä"
"Odota vaan jatkuvaa heräämistä joka yö"
"Odota vaan kun et voi enää pitkään aikaan lähteä minnekkään kotoota"

Odota vaan....lause jota en voi sietää. Yllä mainittakoon muutama esimerkki kyseisestä lauseesta, jotka olen kuullut. 
Niinkun aiemmassa postauksessa sanoin, olen päässyt mielestäni aika helpolla tähän asti. Pahoinvointi kesti vain vähän aikaa ja muutenkin olo on ollut tasaisen hyvä.
En stressaa tulevista asioista, en pelkää synnytystä, enkä mieti kuinka tukalat oltavat kesällä loppuraskaudessa saattaa olla. 
Yksi syy tähän on se, että en tiedä mitä tuleman pitää; en tiedä miltä synnytys tuntuu, en tiedä miltä loppuraskaus tuntuu.. minulle tämä kaikki on uutta - niinkuin kaikille joskus.
Ja koska en tiedä mitä eteen tulee, en myöskään jaksa stressata sitä turhaan. En koe voivani vaikuttaa kovin paljon siihen, kuinka synnytys tulee menemään tai siihen kuinka kovat helteet alkukesästä on, jotta minun olisi helpompi olla pallomahani kanssa. Joten en ymmärrä sitä, että miksi se tuntuu olevan muille "ongelma" jos menee tällä hetkellä hyvin tai ei ole suuria pelkoja tulevasta.
Se, että on hyvä olla ja nauttii olostaan tuntuu olevan välillä väärin. Kaikille koko raskaus, synnytys ja sen jälkeinen aika on yksilöllistä, joten en aio tuntea huonoa omatuntoa "lepsusta" asenteestani.
Tuskin kukaan olettaa kaiken menevän tuosta vain helposti ja synnytyksen olevan täysin kivuton kokemus. Kyllä mullakin on pelkoja: meneekö kaikki hyvin loppuun asti ? tapahtuuko vauvalle jotain synnytyksessä / ennen sitä tai sen jälkeen ? osaanko varmasti kaiken ? 
Mutta on asioita joihin itse ei voi vaikuttaa ja on taas asioita joihin voi. 
Meillä on onneksi paljon tukea ympärillä ja hoitoapulaisia ilmoittautunut jo niin paljon, että hyvä jos itselle jäisi edes mitään tekemistä ;D
Kaikki menee niinkuin on tarkoitettu ja omalla painollaan, luotan siihen.

Myös toinen asia, mikä tuntuu joiltain unohtuvan...raskaus ei ole sairaus. Saan käydä salilla tai liikkua muuten vain. Pystyn edelleen tekemään asioita itse enkä mene rikki. Toki asiat tehdään omaa kehoa kuunnellen, esimerkiksi salilla käynti, mutta se ei ole kiellettyä. Kunhan toimii niinkuin itsestä tuntuu hyvältä.

"Odota vaan kun tunnet olosi hyväksi"
"Odota vaan kun voit ylpeänä esitellä vauvavatsaasi"
"Odota vaan kun vihdoin tapaat vauvasi"
"Odota vaan kun pääset elämään arkea vauvasi kanssa"
"Odota vaan kun saatte viettää aikaa perheenä"

"Odota vaan" -lauseita, joita ainakin mielummin itse tykkäisin kuulla :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti