Kaksplus.fi

perjantai 6. helmikuuta 2015

Pikku toipilas

Viime vuoden helmikuussa haimme Rockylle hormoonikapselin testiin.
Ongelmana oli siis syömättömyys, jatkuva ulvominen ulos, ulkona aivan sekaisin kaikista ihanista tyttökoirien hajuista ja sisällä jatkuvaa nylkytystä. Eläinlääkäritkin suositteli kapselia, sillä tuo touhu kävisi pidemmän päälle haitaksi jo pojan omalle terveydellekin. Tosiaan haimme kapselin ja vaikutus alkoi selvästi n. kuukauden kuluttua sen laitosta. Ruokahalu palasi, lenkit oli helpompia ja nylkytys loppui täysin.
Harmiksemme tuo vaikutus kesti vain puoli vuotta ja syksyllä huomasimme taas "normaalikäytöksen" palaavan - kaksi kertaa pahempana.
Rocky on ollut jatkuvasti levoton ja stressitilassa, ulkona täysin kuuro ja sokea kaikelle muulle paitsi ihanille tyttöpissoille mitä on kiva lutkuttaa. Nylkytys on tullut vielä pahempana takaisin - nyt myös joka ikinen ihminen on kohde kaiken tekstiilin ja huonekalujen lisäksi. Kaikki huoneet on pitänyt olla rajattuina / ovi kiinni, sohvatyynyjä ei voi pitää, kaikki vaatteet pitää olla ulottumattomissa, sillä se on alkanut varastaa niitäkin, kaikki on vaikeaa, joka päivä !

Nyt tänään Rockyllä oli kastraatioaika. Päätimme, että ihan turhaa se on tapella joka päivä tuon kanssa ja saa poikakin helpomman olon, kun ei ole niin kierroksilla jatkuvasti. Ei se varmasti ole nuorelle uroskoiralle helppoa kun kaikki tuoksut pistää pääkopan aivan sekaisin ja tasapainoisesta olosta ei ole tietoakaan.

Vein Rockyn klo 9:00 Lemmikkilääkäriin. Jätkä oli intoa täynnä, niin kuin kaikesta muustakin aina, kunnes piti saada se tutkimuspöydälle. Loppujen lopuksi saatiin se yhdessä eläinlääkärin kanssa nostettua siihen ja pysymään siinä jopa hetki, kunnes se loikkasi sieltä alas. Se sai olla huoneessa vapaasti kun perus tarkastukset oli tehty. Sitten laitettiin nukutuspiikki peppuun. Hetken aikaa jätkä jaksoi kierrellä huoneessa ja nuuskia paikkoja kunnes pikkuhiljaa alkoi askel hidastua ja kömpelöityä. Tässä vaiheessa mun oli jo vaikee katsoa. Hetken päästä jalat ei enää jaksaneet kantaa ja poika nukahti lattialle - ja mä purskahdin itkuun, yllättäen. En osannut kuvitella sitä noin vaikeaksi tilanteeksi. Sinne se jäi hyviin käsiin ja mä lähdin pois.
Klo 13:00 käytiin hakemassa poika kotiin ja voi että mikä raukka :/ Häntä heiluen se sieltä tuli vastaan kuten aina, mutta omat jalat ei oikein tahtonut kantaa. Miika kantoi sitten pojan autolta kotiin kun ei pahemmin itse jaksanut kävellä.
Aika paljon on nyt päivän aikana itkenyt ja uikutellut, mutta eläinlääkärissä sanoivat sen johtuvan siitä kun on niin pöhnässä vielä nukutuksesta ja lääkehöyryissä. Huomenna sitten saa antaa kipulääkettä.
Katsokaa nyt mikä raukka. <3
Tuo "body" tosiaan saatiin käyttöön 10 päiväksi niin ei tarvitse pitää kauluria (paitsi jos poika jää yksin).
Kerran on nyt illan aikana jaksanut lähteä ulkona käymään pissalla, mutta ei vieläkään kauheasti ylimääräistä kävele. Huomenna jo varmasti parempi.
Meillä leikattiin myös itsessään pussit kokonaan pois. Onko muiden uroksilla vaan katkastu piuhat ja jätetty teepussit roikkumaan vai leikattu kaikki pois ?

Nyt on jätkä nukahtanut rauhallisesti sängylle kun on hetki taas ilman itkua :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti