Kaksplus.fi

torstai 21. toukokuuta 2015

Kun palaset loksahtavat paikoilleen

Olen yrittänyt pitää blogiani positiivisena ja iloisena luettavana, kuitenkin realistisena. Paikkana, jonne voi kirjoittaa elämän iloja ja välillä kuitenkin niitä huonompiakin asioita. Olen päättänyt, että turhasta en ala täällä valittamaan ja yritän etsiä asioista aina ensin ne hyvät puolet.
Tosiasia on se, että ei elämä aina toimi ihan niin. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja tiellä saattaa tulla kuoppia vastaan.

Meillä on viime joulukuusta asti ollut jatkuvasti stressin aiheita. Uusi kämppä, joka paljastui huonoksi, autot, jotka hajoavat käsiin, yllättävät menot ja laskut, Miikan motarilta ulosajo ja siitä tulleet kustannukset, koiran (melko pakollinen) leikkaus... lista on loputon.
Oikeastaan joka kerta kun edellinen huolenaihe saatiin pois päiväjärjestyksestä ilmestyi uusi tilalle. Ollaan mietitty, että kuinka kauan voi huono onni samojen ihmisten kohdalla jatkua, milloin se vaihtaa suuntaa ?
Ei saa käsittää väärin, ollaan onnellisia ja tyytyväisiä, mutta joskus vain tuntuu että niskaan kaatuu liikaa asioita.

Mutta nyt. Tällä hetkellä on hyvä ja luottavainen olo olla. Palaset alkaa loksahdella kohdalleen.
Tiedossa uuden auton hankinta (jälleen), viimeiset vauvan tarvikkeet, viikon loma koiran ollessa hoidossa ja paljon muuta. Asiat alkaa tasapainottua. Pääsen jopa kesällä (vihdoin ja viimein) kauan odottamilleni "treffeille" Flamingoon hohto-minigolffaamaan. JES !
Miikan selkä on jo parempi. Tai ainakin tuntuu paremmalta kuulemma. Tietysti vielä täytyy ottaa varoen sen suhteen ja katsoa mitä jälkikontrollissa sanotaan.

Täytyy olla kiitollinen, että itse on pysynyt suht. hyvävointisena raskauden ajan. Se tästä olisikin vielä puuttunut, että mulla olisi ollut koko 9kk pahoinvointia tai muuten vain en olisi pystynyt tekemään asioita samalla tavalla kuin nyt.
Nyt ollaan pystytty hyvin olemaan toistemme tukena ja jeesaamaan silloin kun toinen ei joihinkin asioihin kykene. Esimerkiksi juuri viikon ajan koiran lenkitys oli minun vastuullani kun Miikalla kävi tuo selkäonnettomuus. Vastaavasti jos minulla on ollut huippausta tai muuten vain heikompi olo niin Miika on tehnyt asioita puolestani.
Ollaan kiitollisia tuesta ja avusta mitä ollaan myös muilta saatu. Toisten apua oppii kyllä arvostamaan aivan eri tavalla kun sitä oikeasti tarvitsee - ja saa.

Uskon aina, että asiat tapahtuvat jostakin syystä ja että kaikelle on tarkoituksensa. Välillä tuntuu mahdottomalta keksiä näitä syitä asioille tai löytää sitä positiivista puolta niistä. Mutta kaikki tapahtumat johdattavat meidät jollekin tielle. Ilman tiettyä tilannetta emme välttämättä olisi siellä missä olemme juuri nyt. Ja meillä ei välttämättä olisi niitä asioita, joita meillä on juuri nyt.
Ompas syvällistä ja ehkä hieman utopististakin, mutta näin minä sen koen. Kaikella on tarkoituksensa, kaikki tapahtuu jostakin syystä. Välillä syy ei vain ole meidän käsitettävissämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti