Kaksplus.fi

torstai 11. kesäkuuta 2015

1 kk laskettuun aikaan

Viimeistä kuukautta viedään. Voisin jälleen kerran hämmästellä sitä kuinka nopeasti aika on mennyt ja miten plussan näkeminen testissä tuntuu kuin se olisi ollut eilen jne. Mutta nuo ovat päivänselviä asioita jo varmasti kaikille, joten jätetään ne sikseen.
Oikeastaan tuntuu kun toistelisin vain samoja postauksia kerta toisensa jälkeen aina raskausviikon vaihtuessa ja lasketun ajan lähestyessä. Fakta kun on se, että fiilis on ollut tasapaksu ilman mitään suurempia ongelmia.

Tosin nyt viimeisen viikon aikana on alkanut olemaan (harjoitus (?))supistuksia, ihan jopa päivittäin. Ne tuntuvat vatsassa ja ne tuntuvat selässä. Huonona puolena on vielä se, että mun on vaikea hyväksyä, etten jaksa enää samalla tavalla kun ennen. Hengästyn nopeasti, kävelyvauhti on huomattavasti hidastunut ja muutenkin vatsa alkaa pikku hiljaa verottamaan yleistä reippautta.

Tiistaina olin kaupungilla ja en jaksanut jäädä odottamaan bussia niin päätin kävellä kotiin. Matkaa on ehkä noin 2-3 km eli ei kovin pitkä. Äitini asuu matkan varrella, joten kävelin ensin hänen luo, otin siitä pyöräni (joka oli siskolla lainassa) ja fillaroin loppumatkan. Että olin loppu kun pääsin kotiin !
Silti koen hyvänä asiana, että tulee päivittäin lenkkeiltyä koiran kanssa niin pysyy edes hieman kuntoa yllä, vaikka se vauhti onkin aika hidas.

Palataan kuitenkin tähän viimeiseen kuukauteen ja mitä se pitää sisällään.
Tiedossa on ainakin neuvola- ja lääkärikäynti, viimeisten hankintojen tekeminen, vauvanvaatteiden pesu, pinnasängyn laittaminen valmiiksi (lakanat, peitto ym), sairaalakassin pakkaaminen... hommaa riittää.
Olemme kuitenkin todella hyvällä mallilla valmistelujen kanssa. Suurimmat ostokset tehty, eikä mitään kovin kriittistä puutu. Ehkä nyt on aika valmistautua henkisesti ? Vauvanhan voi periaatteessa syntyä jo 1-2 viikon kuluttua, eikä sitä enää siinä vaiheessa alettaisikaan estelemään. Minä jopa vähän toivon, että hän tulisi hieman ajoissa. Ei ole niinkään tukala olo (mitä monet kysyvät) vaan enemmänkin kyllästynyt ja malttamaton. Malttamaton näkemään pienemme ja päästä syleilemään häntä. Niin pinnalliselta kun saattaa kuulostaakin niin haluaisin jo päästä käyttämään omia "normaaleja" vaatteita. Siis ettei vatsa olisi aina tiellä tai rajoittamassa mitä pystyy pukemaan päällensä. En olisi ehkä uskonut, että tulen sanomaan näin, mutta mulla on vähän ikävä jo omaa kroppaani.
No, joka tapauksessa maksimissaan viisi viikkoa enää ja vauva syntyy, se on lohduttava ajatus.

(kuva lainattu netistä)
Masukuvia ei tule tällä kertaa, sillä lauantaina tulen tekemään postausta taas uudesta raskausviikosta niin katsotaan sitä kumpua silloin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti