Kaksplus.fi

perjantai 11. syyskuuta 2015

Minne katosi ystävät?

Nyt kun olen tuon otsikon myötä saanut kaikki kaverini toteamaan, että "kiitos vain Janina" niin voin ilokseni kertoa, ettei minnekään.
Oli selvää, että äidiksi tulo ja lapsen saaminen muuttaa ystävyyssuhteita. Ei tule lähdettyä herkästi minnekään (ainakaan siis näin alkuvaiheessa) ja niitä illanvietto / juhlakutsuja ei enää satele. Mutta miksipä joku kysyisi 2kk:den ikäisen lapsen äidiltä, että hei, lähdetäänkö baariin. No niimpä! Kysymättäkin selvää, että vastaukseni olisi kieltävä.

Olen ensimmäinen kaveriporukassamme, joka sai lapsen. Tiedän, että minusta kuuluu harvemmin kuin ennen ja etten näe ystäviäni yhtä tiheästi kuin ennen. En kuitenkaan koe, että olisin jäänyt mitenkään ulkopuoliseksi. Pidämme edelleen yhteyttä.

Ensimmäisinä viikkoina kun Miika oli palannut töihin, sain aina jonkun ystävän päivisin käymään, että pääsin käyttämään koiran ulkona (kun tyttö oli liian pieni rintareppuun). Aina joltain löytyi se hetki auttaa. Ystävien vapaapäivinä olen saanut seuraa kotiin. He ovat pitäneet tyttöä sylissä ja viihdyttäneet häntä, jotta minä saan hetkeksi vapaat kädet. Saan keittää kahvia ja juoda sen rauhassa. Saan laitettua pyykit kuivumaan ja tiskit koneeseen. Jos olen vaikka juuri imettämässä, ovat he tarjoutuneet laittamaan tiskejä. He toden totta ovat auttaneet. Pyytämättä.
He ymmärtävät, että minun on helpompi kutsua meille kahville kun lähteä jonnekin kahvilaan. He tulevat. Vaihdamme kuulumisia ja juttelemme kuten ennenkin. Totta kai on yksi puheenaihe enemmän kuin ennen, vauva, mutta keskustelut eivät pyöri pelkästään hänen ympärillään. Eikä kuulukaan. En oleta, että ystäviäni kiinnostaa minkä väristä tavaraa tänään on tullut tai kuinka monesti se vaippa on tullut jo vaihdettua. Toki he kyselevät arjen kuulumisia, johon tuo pieni neiti liittyy 100% ja sen myötä keskustelemme myös hänestä. Mutta yhtälailla minua kiinnostaa heidän asiat kuten ennenkin. Vauva on lisä minun arkeeni, minun elämääni eikä ystävien ole ns. pakko olla kiinnostuneita heti lapsista vain sen vuoksi.
Monesti kuulee, että ystävät katoavat lapsen saannin jälkeen ja uskon, että suuri syy siihen on juurikin tuo; tuore äiti ei puhu, ole, elä mitään muuta kuin sitä vauvaa ystävilleen.
Kyllähän minä jaksaisin tytöstämme puhua vaikka kuinka ja kauan, mutta en "velvoita" siihen ystäviäni. Sitä paitsi, on se oikeasti mukavaa puhua välillä muutakin kuin kukkuuta tytölle. Aikuisille ja ihan oikeita asioita. Saada nimenomaan keskustella.

Välillä keskustelutuokio saattaa keskeytyä hetkeksi jos tytöllä iskee itkukohtaus ja häntä täytyy rauhoitella. Sille ei vain voi mitään. Tai vastaavasti siinä missä ennen istuttiin rauhassa ja juteltiin niin nyt saatan samalla vaihtaa vaippaa tai imettää. Tosin jälkimmäistä teen vain likkakavereiden edessä, en julkisesti.

Muutama kaverini on sanonut meillä ollessaan, että nyt sen vasta huomaa ja ymmärtää kuinka rankkaa ja kokopäivä hommaa vauvan hoito on. Sitä kautta uskon, että he myös ymmärtävät paremmin jos sanon, että ei ole kerennyt tekemään jotain tai on ollut kiireinen päivä. Minusta on tärkeää saada nimenomaan sitä ymmärrystä ystäviltä, että asiat ovat muuttuneet.

Kyllähän siitä on vitsiä heitetty, että milloin tämä mamma lähtee viihteelle, mutta ei kyllä itsellä ole vielä mikään kiire päästä! Sitä kun kerkeää aivan hyvin myöhemminkin.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin onnellinen ja kiitollinen siitä, että minulla on ystäviä, jotka pysyvät vierellä vaikka oma elämäni on muuttunut aika täysin. Ystäviä, keille voin laittaa viestiä, keneltä voin pyytää apua tarvittaessa ja ketkä jaksavat kerta toisensa jälkeen tulla moikkaamaan. Joten kiitos❤

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti