Kaksplus.fi

maanantai 7. syyskuuta 2015

Omaa aikaa

Pari viikkoa sitten ystäväni kävi meillä kahvilla. Hän kysyi minulta, että kaipaanko omaa aikaa. Vastasin, että en oikeastaan. Ei sen kummemmin jääty asiasta keskustelemaan, mutta myöhemmin rupesin itsekseni oikein miettimään asiaa syvemmin.

Kyllähän mä oikeastaan kaipaan, välillä. Ja tarvitsenkin omaa aikaa. Mutta se, minkä koen omaksi ajaksi on muuttanut muotoaan. Ennen minulle omaa aikaa tarkoitti, että piti lähteä jonnekin. Mennä tekemään jotain erikoista, normaalista poikkeavaa. Ei mitään arkista, ei mitään ns. pakonomaista. Oma aika oli, että pääsi nimenomaan eroon niistä arjen velvoitteista. Omaa aikaa ei osannut edes arvostaa, koska se oli niin itsestään selvää. Kotoa lähtemään pystyi melkein milloin tahansa, lyhyelläkin varoitusajalla.

Nykyään, vauvan tulon myötä, oma aika on aika kortilla. Sitä ei välttämättä ole edes joka päivä. Minkä koen nykyään omaksi ajaksi ? No nimenomaan ne arkiset asiat, mitä ei tarvitse tehdä kiireessä ja kelloa tuijottaen. "Peläten", että kerkeänkö varmasti ennen kuin tyttö herää.

Siivoaminen on omalla tavallaan rentouttavaa, kunhan siihen on sitä kuuluisaa aikaa. Kun saa siivota ilman jatkuvaa katkosta ja taukoa. Eniten pidän kaappien siivoamisesta sekä yleisestä järjestelystä. Oikeastaan aloitan siivoamisen aina kaapeista.
Omaa aikaa minulle on myös, että kerkeän yksinkertaisesti istahtamaan alas, hengähtämään rauhassa ja juomaan kupin kahvia. Ei niin, että kahvi täytyy heittää ykkösellä naamariin ja lopputuloksena on palanut kieli. Eräs ilta tässä taannoin oikein nautin kun huomasin Ikean kuvaston tulleen ja päätin, että tänä iltana kuvaston selaaminen on minun oma hetkeni. Ihan kuin joku olisi kuullut toiveeni, sillä sainkin hyvin aikaa tuon hetken toteutukseen. Varasin oikein post it -lappuja, joita lätkäisisin sivujen väliin himoitsemieni tuotteiden kohdalle. Tosin pettymys tuli siinä vaiheessa kun selailin lehteä - ei mitään! No joo, ei siitä sen enempää.
Seuraan aikaa monta blogia; sisustus-, perhe- ja lifestyle blogeja. Se on minun "harrastukseni" ja postausten lukemiseen saa kulumaan aikaa. Joten varmaan sanomattakin selvää, että niiden luku on myös minun ikioma hetkeni. Sen hetken ajankohta (kuten minkään muunkaan) ei ole etukäteen suunniteltavissa, mutta kun se koittaa on mukava tehdä se rauhassa. On ärsyttävää lukea postausta niin, että jatkuvasti joutuu keskeyttämään.
Myös oman blogin päivitys on minun hetkeni. Tykkään panostaa tähän, mutta välillä tulee katkoksia kirjoituksen aikana, jolloin tuntuu, että ajatus katkeaa ja kokonaisuus alkaa rakoilla. Nytkin kirjoitan tätä postausta puhelimella, tytön nukkuessa sylissäni. Ainoa paikka missä saan hänet edes hetkeksi päiväunille, joten menköön näin.

Raitis ulkoilma Rockyn kanssa lenkkeillen on myös muuttunut rutiini hommasta rentoutumishetkeksi. Jos skipataan se kohta kun lenkillä tulee koira vastaan :D
Totta kai odotan myös sellaista täysin irtaantumista hetkeksi, jolloin pääsen vaikka kauan odottamaani kasvohoitoon (lahjakortti valmiina lompakkossa). Mutta se luokitellaan kyllä jo luxus aika -lokeroon. Saa nähdä milloin raaskin olla niin "kauan" pois tytön luota.

Mutta sanottakoon näin yhteenvetona, että oma aikani mistä nautin on tällä hetkellä seuraavanlainen: kuppi kahvia, sohvalla istuen, blogeja rauhassa lukien tai vastaavasti oman blogin päivitys. Tai Pinterestiä selaillen ja kotia suunnitellen.
Toinen vaihtoehto: siivoaminen kaikessa rauhassa.

Mites muut mammat, millaista on teidän oma aika? Jos saatte vaikka 30min - tunnin, kuinka sen käyttäisitte?

2 kommenttia:

  1. Kypsää äitiyttä! Joka paikasta nykyisin toitotetaan omaa aikaa ja omaa aikaa. Vauvasta halutaan nopeasti vähemmän äitiä tarvitseva. Vauva on kuitenkin hetken vauva ja luonnollisesti "osa äitiä". Minulle on aina käynyt niin, että kun vauva kasvaa niin oman ajan tarve kasvanut myös. Alkuun en raaskinut olla erossa kuin lyhyitä pätkiä ja vauvavuoden lopussa jo muutaman tunnin. Kyllä sitä tietää kun äiti ja vauva on valmis erossa oloon. Ei kai ne PITKÄT erossa olot ole käsittääkseni edes suositeltavia. Olen halunnut tehdä aina niinkuin luonnolliselta tuntunut ja vauvan ehdoilla. Ekan kanssa oli ympäristön painetta viettää omaa aikaa, mutta vauvavuosi menee nopeasti ja sitten sitä ehtii taas mennä ja viettää omaa aikaa. Kannattaa nauttia tästä hetkestä. Olen samaa mieltä, että oman ajan käsite muuttuu lasten myötä ja osaa nauttia pienistäkin oman ajan hetkistä, jopa siivoamisesta. Itse käytin pienet omat ajat urheiluun,shoppailuun, miehen kanssa oloon ja päiväuniin. Tärkeä muistaa myös huolehtia omasta jaksamisesta joten tutut hoitajat ovat kultaa. Varsinkin silloin kun tarvitsee päiväunet tai pienen hemmottelun kuten kasvohoidon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta vastauksestasi !
      Toki oma aika on varmasti tärkeää ja uskon, että sitä "tuputetaan" oman jaksamisen kannalta. Kyllähän se niin onkin, että pienen breikin jälkeen saa taas uutta puhtia. En kuitenkaan koe henk.koht. tarvetta lähteä vielä pitkään aikaan ns. kunnolla tuulettumaan enkä edes raaskisi :D Kyllä sitä kerkeää vielä mennä ja tehdä, mutta vauva-aikaa ei pysty elämään kuin kerran :)

      Poista