lauantai 23. tammikuuta 2016

Äiti, muista nämä asiat

Sain Baby Shower juhlissani lahjaksi vaippakakun, jossa jokaiseen vaippaan oli ystäväni kirjoittanut lapulle piristäviä, tsemppaavia ja hauskoja pikku kommentteja. Ajatus ja lappujen tekstit olivat niin ihania, että liimasin jokaisen isolle arkille, josta tarkoituksena on tehdä vielä myöhemmin taulu.
Keräsin tuolta muutamat omat lemppari kohtani. Sellaiset, jotka todella pitävät paikkansa ja jotka on tullut huomattua itsekin tässä puolen vuoden aikana kun lapsiperheenä ollaan eletty.
  • Älä ole itsellesi liian ankara. Teet varmati parhaasi ja se riittää
  • Pyri nukkumaan kun voit, siivoukset kyllä odottavat
  • Soita ystävälle. Se piristää kun saa aikuista juttuseuraa
  • Joskus on huonoja päiviä, mutta selviät niistä. Katso nukkuvaa lastasi, se auttaa aina
  • Muista järjestää myös itsellesi aikaa
  • Puhukaa toisillenne siitä miltä tuntuu
  • Olet paras äiti lapsellesi
  • Ole armollinen itsellesi, kaikkea mitä haluaisi, ei ehdi
  • Kun äiti voi hyvin, myös lapsi voi hyvin
  • Väsymys, se menee ohi
  • Ei haittaa vaikka on sotkuista. Puhdas pylly ja maitoa täynnä oleva masu ovat pääasia
  • Lapsenne on onnekas saadessaan teidät omiksi vanhemmikseen
  • Vanhemmuus ei ole helppoa. Siihen kasvaa ja koko ajan tulee uusia tilanteita, joista selvitä
  • Muistakaa parisuhde
  • Muista, että et ole yksin. Sinulla on rakastava mies, perhe ja ystävät, jotka auttavat tarpeen tullen
  • Nauti näistä hetkistä täysillä, vauvasi kasvaa hujauksessa
  • Järjestäkää aikaa toisillenne
Muutaman oman haluan vielä lisätä tuohon listaan.
  • Pyydä rohkeasti apua kun siltä tuntuu
  • Äitikin saa olla välillä väsynyt
  • Älä stressaa turhasta
  • Aina ei ole pakko jaksaa lähteä jonnekin ja sen voi sanoa hyvällä omallatunnolla
  • Tee asioita, joista todella nautit (kun kerkeät)
  • Hae rohkeasti vertaistukea (ystävistä, ryhmistä, tapaamisista ym.)
Vaippalappujen tekstejä lukiessani huomasin, että niistä todella kumpuaa kokemus. Niissä tiedetään mistä puhutaan ja mitä se arki vauvan kanssa todellisuudessa on. Nämä on siis kirjoittanut ystäväni kenellä on kaksi lasta. Vertaistuki on mielestäni todella tärkeää ja on ihanaa, että myös muutamilla ystävilläni on lapsia.

Oletteko samaa mieltä listaamieni asioiden kanssa? 
Tuleeko mieleen lisää tsemppaavia ja kannustavia kommentteja?

Muistetaan kaikki äidit, että teemme korvaamatonta työtä, jossa "palkka" on parhain kaikista. Meitä saa väsyttää, meidän ei ole aina pakko jaksaa, mutta silti, tärkein kohta kaikista: Olet paras äiti lapsellesi!

Ps. Tasa-arvoisuuden vuoksi haluan vielä korostaa, että kaikki nämä kohdat koskee myös isää!

torstai 21. tammikuuta 2016

Prinsessan vaatepäiväkirjat // Lahjamekko



Nyt olisi vuorossa ihastuttavan mekon esittely, jonka Veera sai puolvuotislahjaksi mummilta. Tämä mekko puettiin päälle siskoni syntymäpäiväkahveille, mutta unohdin sitten kokonaan ottaa kuvaa siitä Veeran päällä...Himputti. Haluan kuitenkin päästä jo esittelemään sen. Myöhemmin voisin kuvailla sen vielä tytön päällä erikseen.
Mekko on Lindexin (korjaa äiti jos olen väärässä) aivan syötävän suloinen vaalean vanhan roosan sävyinen prinsessaunelma! Mekkoa koristaa kauniit kuviot ja nuo pienet "hihat" ovat hauska lisä mekkoon.
Mekko on kokoa 74 ja oli jo oikein sopivan kokoinen meidän tytölle. Ei liian iso, mutta uskon kuitenkin sen mahtuvan vielä pitkään.
Yhdistettiin mekkoon kaunis, pehmeä villaneulebolero. Sen olen ostanut joskus Facebookin kirpputorilta. Bolero on kokoa 68, mutta todella isoa mitoitusta, eli sekin varmasti vielä pitkäikäinen meidän käytössä.
Bolero kiinnitetään nepparilla. Kauluksessa on pehmoista karvaa ja nepparin kohdalla rusetti kivana yksityskohtana.

Montakohan "ihana", "söpö", "suloinen", "ihastuttava" sanaa saa yhteen postaukseen :D Nähtävästi aika monta. Mutta lastenvaatteet on vaan niin...ihania, haha.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Puolvuotisjuhlat

Eilen juhlimme Veeran puolivuotisia. Juhlat olivat oikein onnistuneet ja suurin osa kutsutuista pääsi myös paikalle. Tässä kuvapläjäys eilisistä kekkereistä ! (Ps. Kamerani saapui vihdoin ja viimein postissa. Sain siis kuvattua sillä lähes kaiken ja vaikka en sitä kunnolla osaa vielä käyttää niin laatu on kuitenkin parempaa kun puhelimeni kameralla).
Hankittiin punainen pöytäliina juhlien teemaan sopivaksi. Kahvimukit ovat hopeiset, mutta tuo punainen liina heijastaa niihin sävyä ja ne näyttävätkin ihan punaisilta! Kätevää.
Aterimet ovat myös kertakäyttöisiä, mutta todella hienoja hopeisen värisiä. Näyttää ihan aidoilta, mutta säästää siltä valtavalta tiskivuorelta juhlien jälkeen ;)
 Koristeltiin perus kertakäyttömukit sydänteipillä ja niistä tuli mielestäni todella kivat!
Laitettiin sydänilmapalloja seinille ja ikkunalle roikkumaan. Bongasin joskus yhdestä blogista kivan idean jolla ilmapallot saa roikkuman kauniisti ja antaa kuvan, että pallot "leijailisivat": teipillä siima kiinni ilmapalloon ja toinen siiman pää teipillä kiinni seinään (tai kattoon).
Laitettiin sydänteippiä myös vanhoihin pilttipurkkeihin, joista tehtiin sitä kautta tuikkukippoja.
Vaikka olimme sanoneet, ettei mitään lahjoja tarvitse tuoda niin silti niitä oli tytölle hankittu. Tämä ihana Hello Kitty asu (jossa oli vielä toisetkin legginssit mukana) tuli kahdelta ystävältäni.
Veera sai myös lahjaksi lelun, nokkamukin ja syöttötuolin.

Kiitos vielä kaikille osallistumisesta juhliin sekä lahjoista! :)

maanantai 11. tammikuuta 2016

Oikea lapsiluku

Näin järjettömän rankan ja uuvuttavan päivän kunniaksi on hyvä hetki kirjoittaa postaus aiheesta, joka on pyörinyt mielessäni jo kauan. Aiheesta, joka saa mut välillä todella hermostumaan. Kuinka monta lasta "kuuluisi" hankkia. Aloitetaan nyt vaikka sillä, että ulkopuoliset ovat kovinkin tietäväisiä siitä kuinka monta lasta sinun kuuluu tehdä. Ensinnäkään lapsia ei niin vain tehdä, ne saadaan. Ensimmäisen kerran kuulimme synnytyssairaalassa kysymyksen "milloin tulee toinen?". Naapurimme, jota en edes tunne, sanoi minulle kerran, että "kyllähän teidän täytyy toinen tehdä. Ainoasta lapsesta tulee aina vähän sellainen... no kyllä sä tiedät." Veera oli tuolloin ehkä kuukauden ikäinen. Meidän kuuluu tehdä toinen lapsi, vähintään. Meidän kuuluu tehdä Veeralle sisarus. Veera hemmotellaan piloille jos hän on ainoa lapsi. Hänestä tulee lellitty. Asioista puhutaan sävyyn "sitten kun tulee toinen lapsi".
Mä olen sitä mieltä, että on jokaisen oma asia montako lasta hankkii. Tai ylipäätään montako lasta haluaa. Mieli voi aina muuttua ja vauvakuume saattaa ajan myötä iskeä uudelleen. Sekään ei edellytä "odota vaan, kyllä sen toisen vielä haluaa" - kommentteihin. Mua suoraan sanottuna raivostuttaa. Ihmiset näkevät ehkä kerran viikossa muutaman tunnin ajan sitä arkea, jota itse elää 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa. Vaikka meillä on yleensä iloinen ja aurinkoinen tytär se ei tarkoita, että arkemme on yhtä juhlaa. Ulkopuoliset eivät elä sitä arkea, jota me elämme. He eivät kuuntele lapsemme itkua ja kitinää tunti tolkulla huonona päivänä. He eivät heräile hänen kanssaan keskellä yötä. He eivät rajoita omia menojaan, koska meillä on lapsi. He lepäävät kun ovat kipeitä, käyvät suihkussa kun haluavat, syövät ilman jatkuvaa keskeytystä.

Minusta on väärin tulla asettamaan käskyjä toisten elämään ja arkeen. Kertomaan mikä on mukamas oikea tapa toimia ja montako lasta perheessä kuuluu olla. Ajatellaan nyt vaikka meidän tilannetta. Asumme 60 neliöisessä kaksiossa. Minä, Miika, lapsi ja koira. Miika on töissä, mutta mulla vielä opiskelut kesken, eli yhdet vakituiset tulot. Ei tulisi mieleenkään alkaa suunnittelemaan nyt toista lasta. Asuntomme on aivan liian pieni ja mulla ei ole työpaikkaa. Suoraan sanottua en edes voisi kuvitella tähän kaikkeen toista lasta mukaan juuri nyt. En henkisesti jaksaisi sitä. Rakastamme Veeraa yli kaiken, enkä muuttaisi mitään, mutta kaksi lasta juuri nyt olisi aivan liikaa. Miksei se siis riittäisi muille ? Jos Veera jääkin ainoaksi lapseksemme niin olemmeko kamalia ihmisiä. Teemmekö väärin, pilaamme lapsemme hemmottelulla ja ryöväämme oikeuden sisaruksiin ? Ilmeisesti.
Mä kyllä ehkä joskus haluaisin toisen lapsen. Joskus. Mutta sekin on meidän kahden välinen keskustelu. Haluan, että ollaan molemmat henkisesti valmiita siihen. Sekä taloudellisesti. Haluan, että meillä riittää aikaa molemmille. Haluan, että meillä on hyvä, tilava koti, johon koko perheemme mahtuu, eikä seinät kaadu päälle. Haluan suorittaa tutkintoni alta pois ja haluan löytää työpaikan. On paljon asioita, joita täytyy tapahtua ennen kun suunnitellaankaan mahdollisesti toista lasta.

Toiselta kantilta ajateltuna asiaa, miksi on mun mielestä vielä loukkaavampaa puuttua toisten lapsi asioihin on, että ikinä ei voi tietää mitä on taustalla. Mitä jos pari on yrittänyt lasta, kauankin, tuloksetta. Mitä jos takana on keskenmenoja tai muita rankkoja kokemuksia. Ikinä ei voi tietää. Haluaako silloin kuulla "kyllä teidän pitäisi" kommentteja. Ei varmasti halua. Lyhyestä virsi kaunis, jokainen hoitakoon omat lapsi asiansa. Jos meille on tulossa toinen lapsi niin kerromme kyllä asiasta kun se on ajankohtaista. Viimeistään kun olen synnyttämässä, hah hah (ettei mene liian vakavaksi).
Tottakai on ok kysyä, että haluaisiko toista lasta. Inhimillisiä kysymyksiä, jotka ei ole liian tuppaavia tai pakottavia. Järkeä saa käyttää.

Kuvina raskausaikaani, ihanan ihanaa masuani, mitä tottakai on aina välillä ikävä. Raskausaikaa on välillä ikävä. Synnytyksen haluaisin kokea uudelleen. Haluan nuuskutella vastasyntynyttä, pientä ihmettä. Kyllä, haluaisin Veeralle sisaruksen. Siinä omat fiilikseni, yksistään minun, ei meidän. Ehkä joskus. Siihen asti, varokaa astumasta muurahaispesään asian suhteen jos puhutte siitä minulle :D Olen puhunut.

Muilta äiti-ihmisiltä haluaisinkin kysyä, olenko liian tiukkis ? Käykö muilla ikinä hermoon toisten asioihin puuttuminen, varsinkin siihen kuinka kuuluisi toimia ? Vai kuuluuko omista lapsi asioista keskustella koko kylän kanssa.. Kertokaa, keskustelkaa, jakakaa mielipiteitä !

Ps.  Juuri kun oikoluin postaustani, Miika tuli koiran kanssa lenkiltä. Oli törmännyt tuohon yllämainitsemaani naapuriimme. Meidän kuuluu kuulemma tehdä Veeralle sisarus, että hänestä tulee sosiaalinen ihminen... Ei mulla muuta.

lauantai 9. tammikuuta 2016

Alkuvuoden ajatuksia

Pahimmat pakkaset ovat toivottavasti tältä talvelta jo takana päin. Tänään oli "vain" n. -13 astetta, joskin sekin tuntui todella kylmältä. Mä olen silti semmoinen vilukissa, etten tarkene edes sisällä. Kotiasun varustukseen kuuluu sukat, villasukat, tossut ja aamutakki. Kaiken muun lisäksi tietty. Olen polttanut tavallista enemmän kynttilöitä. Nauttinut niiden tuomasta lämmöstä ja tunnelmasta. Kohta täytyy käydä ostoksilla täyttämässä kynttilävarastoa, sillä se häämöttää jo tyhjyyttään.

Veeralla alkaa flunssa helpottaa ja tottakai mulle se iski heti perään. Kuumetta ei ole, mutta nessut taskussa saa kyllä liikkua. Mikä onni, että Miika pitikin vielä tämän viikon isyyslomaa. Ei ole tarvinnut sumplia koiran lenkkejä niin, että kuka pääsee vahtimaan Veeraa siksi aikaa. Ulos häntä en olisi vienyt tuohon jäätävään pakkaseen, mikä tällä viikolla on ollut. Rockylle käytiin hankkimassa talvivermeet, sillä sekään ei olisi tuossa pakkasessa pärjännyt.
Kunnon varustuksesta huolimatta lenkit on olleet aika lyhyitä. Ei ulkona silti pärjää pitkää aikaa kun on -25 astetta mittarissa. Nyt ilmeisesti pitäisi alkaa ilmat lämpenemään.

Torstaina hankittiin meille vihdoin kunnon pöytäkone. Voi mitä luksusta. Tosin Miika kirosi nyt jo näitä näppäimiä, kun aloin tekemään postausta. Ei ole mitkään hiljaisimmat näppäimet. Mutta mä nautin. Nautin koneella kirjoittamisesta. Ihan eri fiilis kirjoitella tännekin, kun taas vastaavasti puhelimella. Tietokone"piste" ei tullutkaan sinne mihin kuvittelin johtuen uudesta järjestyksestämme olohuoneessa. Kuvia tulee sitten kotipostauksen yhteydessä, kunhan se kamerani vaan joskus tulee perille (!!). Alkaa kohta huumori loppua tähän odottamiseen.
Sain puhelimeni tyhjennettyä tähän koneelle kuvista ja oi autuutta. Sisäinen pakkomiellehirviöni pääsi valloilleen kaikkien kansioiden ja kuvien järjestelyssä.
Miksi niin paljon kuvia Rockysta? Siksi, että se on jäänyt vähän taka-alalle täällä blogin puolella. Sano kuka mitä tahansa, niin Rocky on mulle yksi perheenjäsenistä, ei "pelkkä koira". Plus tykkään noista kuvista tosi paljon. Meidän herra komistus.

Voitteko muuten kuvitella, että mun äitiysloma (vanhempainvapaa) loppuu ihan kohta! Huhtikuun puolessa välissä. Jään kyllä vielä hoitovapaalle ensi syksyyn asti, mutta periaatteessa voisin palata jo kouluun/töihin siis kolmen kuukauden päästä. Tuntuisi hurjalta laittaa Veera jo niin pian hoitoon. Kohta täytyy silti alkaa tosissaan pohtimaan syksyn asioita, sillä hoitopaikkaakin pitää hakea vähintään neljä kuukautta ennen aloitusta. Niistä asioista palaan kuitenkin myöhemmin kun ollaan saatu päätöksiä tehtyä ym.

Mukavaa illan jatkoa kaikille! Tai ehkä pitäisi toivottaa jo hyvää yötä.