Kaksplus.fi

perjantai 29. tammikuuta 2016

Vanhemmuus ja parisuhde

On sanomattakin selvää, että vanhemmiksi tulo muuttaa parisuhdetta. Ainakin aluksi.
Me ollaan seurusteltu ensi kuussa viisi vuotta. Eli voisi sanoa, että tunnemme toisemme suhteellisen hyvin. On koettu asioita yhdessä ja on ollut luonnollisestikin sekä ylä-, että alamäkiä. Lapsi oli yhteinen päätös, asia johon vaikutti molempien mielipide ja tahto.
Yhteinen huolehdittava meille tuli jo 2,5 vuotta sitten, karvainen sellainen. Koiraa ei tietenkään voi verrata lapseen, mutta yhtälailla siinä on vastuuta, huolehdittavaa ja koulutettavaa (kasvatettavaa). Välillä hermot kireällä, eri mielipiteitä asioiden suhteen ja kuitenkin täytyisi puhaltaa yhteen hiileen ja olla pitkäjänteinen.
Mielestäni on tärkeää jo ennen raskautta puhua mitä toiveita kummallakin on lapsiarjesta. Vaikka vauva-arkeen on hirveän vaikea etukäteen valmistautua, on silti hyvä, että molemmat ovat samalla kartalla toiveiden suhteen. Esimerkiksi harrastusten, tärkeiden asioiden, ystävien näkemisten jne. kanssa. Me sovimme etukäteen, että molemmat saavat nähdä ystäviään kuten ennenkin ja myös omaa aikaa. Toki minulla on tullut enimmäkseen ystävät tänne meille, sillä Veera ei suostunut juomaan tuttipullosta, jonka vuoksi en pitkiä aikoja olisi voinut olla pois.

Itse olen huomannut erittäin tärkeän asian, mikä on lapsen myötä muuttunut. Tyttö- ja poikaystävästä on muuttunut enimmäkseen äiti ja isä. Täytyisi muistaa, että edelleen ollaan toisillemme kumppaneita, vaikkakin kumpikin Veeralle vanhempia. Sitä yhteistä, kahdenkeskistä aikaa ei ole samalla tavalla mitä ennen, mutta sitä pitäisi järjestää. Käydä silloin tällöin treffeillä ja huomioida toista ihan siinä arjen touhussa myös.
Kun perheeseen tulee lapsi, niin väistämättäkin suurin osa ajasta pyörii hänen ympärillään. Lapsi vaatii hoitoa, huolenpitoa, läsnäoloa ja seuraa. Mutta sitä samaa vaatii parisuhdekin. Pienelle vauvalle ei voi sanoa, että odota sinä hetki, me vietetään nyt yhteistä aikaa. Kumppanille se on "helpompi" sanoa. Vauvan myötä parisuhde vaatii entistä kovempaa työtä ja panostusta molemmilta osapuolilta. Täytyy osata ottaa apu vastaan mitä sukulaiset, innokkaat isovanhemmat tarjoavat ja käyttää se vapaa-aika hyödyksi. Me kävimme hetki sitten leffassa yhdessä. Ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen. Ja se jos mikä piristi! Suunnitelmissa on myös käydä helmikuussa vuosipäivän kunniaksi syömässä yhdessä.

Helposti vauvavapaa aikana (=kun lapsi nukkuu) molemmat tekevät omia juttujaan. On koneella, puhelimella, katsoo telkkaria ym. Silloin pitäisi osata laittaa netti pois, telkku kiinni ja vaikka jutella. Kysellä kuulumisia ja kuinka toinen voi. Syödä yhdessä, hengailla. Itse kuitenkin sorrun todella usein sosiaaliseen mediaan kun vapaa hetki koittaa.
Väsymys, itkuinen lapsi, stressi, ajan riittämättömyys... Suuria vaikuttavia tekijöitä parisuhteen vointiin. Itse olen ainakin väsyneenä, nälkäisenä, stressaantuneena aika kiukkuinen ja jos siihen päälle meillä on ollut muutenkin huonompi päivä niin en takuu varmasti ole ykköslistan tyttöystävä. Kaikki se olo tulee purettua kuinkas muutenkaan kun siihen kumppaniin.
Meillä on toiminut hyvin arjen järjestelyt, kumpi hoitaa mitkäkin asiat. Ne asiat täytyy vain yhdessä puhua ja sopia, nimenomaan niin, että järjestely sopii molemmille. Kommunikointi on tärkeää, että hommat pysyy kasassa.

Mielestäni ei ole oikein laiminlyödä kumppania ja parisuhdetta, koska "aika ei riitä". Toista ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Yhteinen aika täytyy tehdä. Se täytyy järjestää. Siinä on enemmän työtä, mutta se ei ole mahdotonta. Täytyy muistaa arvostaa toista ja osoittaa, että välittää. Muistaa, että toisillemme ollaan kumppaneita ja yhdessä ollaan vanhempia.

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Arjen pieniä huomion osoituksia ei saa unohtaa eikä läheisyyttä. Vauva-aikana parisuhdeaika on tiukassa ja parisuhde muutenkin kovilla pikkulapsiarjessa, mutta silti itseä ihmetyttää, kun lähipiirissä niin monet eroaa 2 ensimmäisen lapsivuoden aikana. Luulisi, että ihmiset sitoutuisivat ja ymmärtäisivät sen verran, että tuo aika verottaa parisuhdetta, mutta sitä kestää vain aikansa! Ja aika iso asia lapsen elämässä jos vanhemmat eroaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Olen kuullut myös, että ensimmäisen vuoden aikana monet parit eroavat ja tämän vuoksi mekin kävimme keskustelun, että vaikka mitä tulisi niin pidämme yhtä ja pysymme yhdessä. Vaikka vauva-arkea meillä onkin vasta puolivuotta takana ja varmasti väsyttäviä aikoja edessä niin nekin on ohimeneviä. Kiitos kommentistasi :)

      Poista