Kaksplus.fi

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Ystävien sanoin - Onko äitiys muuttanut minua, miten?

Nyt on vuorossa (ainakin omasta mielestäni) erittäin mielenkiintoinen postaus. Äitiys muuttaa ihmistä, melko varmasti. Osan muutoksista itse tiedostaa, osaa ei välttämättä. Joitain asioita ihmiset sanovat suoraan, toiset eivät sano mitään. Päätin laittaa itseni tarjottimelle ja antaa ystävilleni sanavapauden. Toivoin rehellisiä mielipiteitä ja vastauksia risuineen ja ruusuineen. Kiinnostaako mitä he vastasivat ? Tässä tulee; mitään lisäämättä, mitään poisjättämättä. Vastaukset juuri sellaisina kuin he minulle ne kirjoittivat.
"Luulen, että oot ja et. Mun mielestä sussa on nuoresta asti ollut paljon semmoista äiti-hahmoa, joka nyt vaan tulee enemmän esille kun seuraa sua Veeran kanssa. Oonkin sanonut, että mun mielestä se, kun näen sut Veeran kanssa on vaan jotenkin niin oikean näköistä. Mun mielestä oot myös ehkä rauhallisempi ja seesteisempi nykyään. En tiedä liittyykö se suoraan äitiyteen vai kasvamiseen ylipäätään. Luulen, että jokainen muuttuu lapsen myötä ja luulen, että sullakin elämän tärkeysjärjestys on muuttunut sen myötä kun sait Veeran ja susta tuli äiti. Se tosin on mun mielestä vaan ja ainoastaan luonnollista ja niin pitääkin olla. Meidän elämäntilanteet on tällä hetkellä tosi erilaiset ja ollaan mun täällä asumisen takia nähty aika vähän nyt jo useamman vuoden ajan, mutta jollain tasolla musta tuntuu, että ollaan kuitenkin enemmän tekemisissä kuin pitkään aikaan ja mä ehkä sit huomaan sen eron vaan sillä tavalla pidemmältä ajalta, mihin toki sisältyy paljon muutakin kasvamista ja kypsymistä kuin äitiksi tuleminen. Kun nään sut Veeran kanssa, näytät äärettömän onnelliselta ja oot niin täynnä rakkautta ja ehkä se on se isoin muutos, koska luulen, että semmosta vastaavaa rakkautta ei pysty sivusta näkemään ennen kuin seuraa sivusta äitiä lapsensa kanssa. Ainiin. Ehkä me myös keskustellaan vakavemmista ja totisemmista asioista nykyään. Se on varmaan yksi muutos."

"Hmm miten oot muuttunut. No itsestään selvä eka, et oo juonu/juhlinu ollenkaan/niin paljoon. Ja kypsyny oot paljon ja joistain asioista huomaa et mielipiteet on muuttunut äidillisemmiksi (eli sellaisiksi suojelevaisemmiksi yms). Omalla tavallaan sua toki näkee kanssa vähemmän, mutta sekin on aika obvious, koska ei sitä lasta kotiin voi vaan yksin jättää. Susta on ehkä vähän tullu hiljaisempi, mut musta tuntuu et se linkittyy siihen kypsymiseen aika suoraan. Eikä siis oo negatiivinen asia. Eikä se kyl positiivinenkaan oo, mut muutos."

"Tässä mun vastaus siihen miten oot muuttunut äitiyden myötä. Osa on semmoisia, joita varmaan oot tehnyt jo ennen Veeraa, mutta ne ehkä "huokuu" susta nyt eritavalla.
- Oman jutun löytäminen: Musta tuntuu, että oot alkanut tekemään asioita, joita oikeasti haluat tehdä ja joita et ennen ehkä uskaltanut (esim. blogi) ja todella miettimään sitä mitä oikeasti haluat tulevaisuudessa tehdä (esim. millainen työ, koti ym). Lyhyesti sanottuna susta on tullut päämäärätietoisempi (ja tää tilanne on ehkä meidän tyttöporukassa kääntynyt päälaelleen, koska joissain vaiheessa olit ehkä vähiten päämäärätietoinen, mutta nyt tuntuu, että sulla on kaikkein selkeimmät sävelet tulevaisuuden suhteen).
- Drama-free zone: Tietynlainen temperamenttisuus ja aggressiivisuus on jäänyt pois ja tilalle on tullut rauhallinen ja tarkkaileva Janina, joka ei enää lähde mukaan turhaan draamaan (ja tämä on siis positiivinen asia).
- Aitous ja rehellisyys: Nämä ominaisuudet on säilyneet äitiyden myötä. Oot edelleen sama suorasanainen ja vähän härski Janina :D
 - Family first: Susta on tullut todella perhekeskeinen ja niinkuin joskus oon sanonut niin tuntuu, että teillä on kokoajan sukujuhlat käynnissä! Tämä on tietty hyvä asia, mutta toki kaverin näkökulmasta olisi kiva jos osallistuisit vielä enemmän myös meidän peruskahvitteluihin ym. (vaikka ymmärrän hyvin, että välillä on myös kiva olla ihan vaan kotona kaiken sukuloinnin jälkeen)."

"Tottakai oot varmasti joltain osin muuttunut, vaikea uskoa, että ihminen ihan täysin samana pysyis käytyään läpi raskauden, synnytyksen ja saatuaan lähelleen maailman tärkeimmän ja rakkaimman oman pienen ihmisen. Mutta sama Janinahan sä yhä olet. Ei se sun persoona sieltä mihinkään ole muuttunut, vaikka ootkin Äiti. Saatat ehkä olla Veeran myötä rauhoittunut ja alkanut miettimään mitä kaikkea myös omalta elämältäsi haluat, mutta en nää sitäkään niin et olisit muuttunut, lähinnä vaan, että sä oot kasvanut."
"Oon ollut todella vähän vieressä seuraamassa sun äitiyttä ja sen kehitystä, mutta vastaan sen verran mitä oon huomannut kesällä tai sitten näin etänä:
Kerroin viikonloppuna just kaverille, että ensimmäinen lähipiirin ystävä sai nyt lapsen ja miten tavallaan "hauskaa" se on kuvitella miten ihminen muuttuu ääripäästä ääripäähän. Sen lisäksi, että tietysti ihminen ei vedä mitään spontaaneja överikännejä enää äitiyden jälkeen, oon kiinnittänyt huomiota johonkin ihan muuhun. Mun mielestä vaikuttaa, että sun itsetunto on kohonnut todella paljon. Tuntuu, että oot jotenkin paljon enemmän sinut itsesi kanssa kun susta on tullut äiti ja se ehkä johtuu siitä, että oot aina niin kauan kun sut oon tuntenut halunnut olla äiti. Vaikutat myös jotenkin rohkeammalta tuoda itseäisi esille, esimerkiksi kun kirjoitat blogia ja sun blogi on todella rehellinen ja avoin. Mun mielestä se on hieno juttu, koska tänne asti näen susta, että oot paljon onnellisempi. Ja se ehkä johtuu siitä, että oot onnellisempi oman itsesi kanssa. Ja ei sillä, että olisit ennen jotenkin ollut itsevihainen tai muuta, mutta fakta on, että jokainen nainen kärsii huonosta itsetunnosta, osat enemmän ja osat vähemmän."

"Musta sä et oo muuttunut, mutta sun erilaiset näkemukset ja ajatuksen on vahvistunut entisestään. Musta oot aina ollut itsevarma ja oot tehnyt asiat niinkun susta tuntuu ja mitä sä haluat. Mutta nykyään pystyt vielä itsevarmempana toteamaan ja toteuttamaan asioita ja susta on tullut hyvin itsetietoinen. Sä oot myös ruvennut ajattelemaan asioita tosi paljon syvällisemmin! Eli olet sama ihana Janina, mutta kaikki sussa on vaan vahvistunut entisestään!"

"Mun mielestä Veeran myötä oot jotenkin paljon rauhallisempi tai siis seesteisempi voisi olla oikea sana et ikäänkuin sulla ois sellainen sisäinen rauha. Sit oot myös jotenkin mun mielestä kypsempi tai lapsen myötä semmonen tietty vastuullisuus ja äidillinen vastuunkanto."

"Tottakai oot muuttunut äitiyden myötä. Sulla on yhdessä Miikan kanssa vastuu pienestä ihanasta ihmisestä, joten väkisin siinä muuttuu. Sä oot nyt äiti, mutta myös Janina. Kun kahvitellaan niin et oo kokoajan Veera sitä ja Veera tätä (mä taidan tehä sitä enemmän :D), vaan kysyt mitä mulle kuuluu ja jutellaan samoja juttuja kun ennen. Mun mielestä sun muutos on sellanen asiaan kuuluva positiivinen juttu."

"Susta on mun mielestä tullut tosi paljon itsenäisempi ja vahvempi, oot tosi varma kaikesta mitä teet ja vaikutat myös tosi onnelliselta. Voisin myös sanoa, että kaverin näkökulmasta huolestuttaa, että huolehditko itsestäsi riittävästi, koska et (mun näkemyksen mukaan) ota hirveesti aikaa itsellesi, esim. käy viihteellä tai tuu vaikka koko päiväksi hengailee."

"Janina on aina ollut meistä se "äiti-hahmo". Tämän 10 vuoden aikana kun ollaan tunnettu, niin minulle ei todellakaan ole jäänyt epäselväksi, että Janina rakastaa lapsia ja, että hänellä on ollut hirveä vauvakuume siihen asti, kun tämä pieni siunaus perheeseen saapui. Ei siis ihme, että Janina on selvinnyt äitinä olemisesta kuin kultaisen oppikirjan mukaan. Mielestäni äitiys ei ole muuttanut Janinaa. Olen huomannut, että Janina on päättänyt monia asioita etukäteen ja pitänyt periaatteistaan kiinni. En ole vielä ikinä tavannut ketään muuta uutta äitiä, joka uudesta elämäntilanteesta huolimatta katsoo ystäviään samoin silmin kuin ennenkin ja jaksaa olla aidosti kiinnostunut kaikista meidän pienistä murheista ja huolista, jotka varmasti oman arjen asteikolla ovat todella pieniä asioita. On ihailtavaa, että vaikka uuden äidin arki muodostuu vauvan ympärille, osaa hän silti puhua kaikesta muusta, kuten ennenkin. Me ollaan Janinan kanssa jo useamman vuoden keskitytty näkemään kaikki elämässä vastaan tulevat asiat positiivisina ja täytyy myöntää, että Janina veti pidemmän korren tässä kisassa. Voin vain kuvitella, kuinka uuvuttavaa ja rankkaa odotusaika ja elämä pienokaisen kanssa on, mutta en ole kuullut Janinan sanovan koko tänä aikana mitään negatiivista asiaa aiheeseen liittyen. Tietysti äidiksi tuleminen muuttaa ihmistä. Sitä alkaa laittamaan asioita erilaiseen tärkeysjärjestykseen ja oma arvomaailmakin saattaa sen vuoksi muuttua. Oma arki muodostuu eri asioiden ympärille kuin ennen, kropassa tapahtuu muutoksia ja arki varmasti uuvuttaa. Minusta on ihanaa, että Janina kuitenkin muistaa, että jos ei pidä itsestään huolta, ei voi huolehtia muistakaan. Uskon, että Janina on niin aito ja vahva ihminen, ettei hänen perusluonnettaan muuta mitään, vaan hän on oma ihana itsensä läpi elämän. Toiset meistä on tarkoitettu äideiksi ja Janina jos kuka on yksi heistä."

Ensinnäkin, kiitos rakkaat ystäväni. En todellakaan osannut odottaa näin pitkiä ja kauniita tekstejä. Aitoja ja rehellisiä. Olen todella otettu.
Tästä tulikin hieman pidempi kuin olin kuvitellut, mutta toivottavasti jaksoitte lukea loppuun saakka!

Keskustelkaa ystävienne kanssa, kysykää miltä heistä tuntuu. Ottakaa palaute vastaan ja ennen kaikkea - nauttikaa! Ja, muistakaa myös kiittää heitä.

13 kommenttia:

  1. Olitko samaa mieltä ystäviesi kanssa? Tämä on mielestäni ylipäänsäkin kiinnostava aihe. Jokainenhan muuttuu äitiyden myötä ja elämän tärkeysjärjestys muuttuu. Olisi outoa jos niin ei kävisi! Ystäväsi olivat hienosti ilmaiseet, kuinka se on samalla henkistä kasvua eikä aina äitiyden muutosta. Äitiys laittaa kasvamaan. Mielestäni olen oppinut itsestäni paljon äitiyden avulla, tarkoitan ettei se kaikki ole muutosta vaan syvempää itsensä löytämistä ja uudenlaista kasvua.

    -V-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä ystävieni kanssa. Aiemmin olen kirjoittanutkin aiheesta "äitiyden mukana tullut itsevarmuus". Ystävieni vastaukset yllättivät minut todella, nimenomaan kuinka he ovat huomanneet henkisen kasvun ja kypsymisen. Oli se yhteydessä äitiyteen tai ei. Koen, että äidiksi tulon myötä alkaa miettimään omaa elämäänsä ihan uudella tavalla siksikin, että haluaa pystyä tarjoamaan lapselleen vakaan ja turvallisen kasvuympäristön. Ainakin itse koen näin. Ja kaiken sen uuden ja opettelun vuoksi helposti muut asiat (kuten kotoa pois lähteminen) jää vähemmälle. Tulipas pitkä vastaus, mutta toivottavasti sait vastauksen kysymykseesi :)

      Poista
  2. Mun oli nyt pakko tulla tähän kommentoimaan, sillä vaikka tuolla oli paljon ihania asioita, ja näkee kuinka sun ystävät välittää susta ja kokee, että äitiyden myötä on tullut myös paljon positiivista muutosta (niinkun onkin), niin osa mainituista asioista "was rubbing me the wrong way" ja ajattelin näin siskon "oikeutetussa" roolissa tulla avaamaan sanaista arkkuani.

    Ensinnäkin, tottakai tietyt asiat muuttuu lapsen myötä, koska (kuten joku olikin maininnut) ei sitä lasta voi yksin kotiin jättää. Ja tottakai, Veeralla on myös isä, joka on erittäin kykenevä hoitamaan tyttöä koko päivän, mikäli tarve vaatisi. Mutta miksi pitäisi? Miksi Janinan pitäisi haluta olla pois kotoa koko päivän? Ja koska Veera on niin pieni vielä, ei aikaa aina ole kahvitteluille, tai hengauksille, eikä varsinkaan ryyppyreissuille.

    Ensinnäkin, mitä tulee tuohon juhlimiseen, Janina imettää vielä (jos joku ei tiennyt niin anteeksi vaan paljastus:D)! Miten on hyvä idea lähteä siinä tilanteessa juhlimaan? Ja vaikka ei nauttisikaan alkoholia, niin kuka muka valitsee illan, jolloin katsoo kännisiä örveltäjiä, kun vois olla kotona halimassa Veeraa, tai viettämässä kahdenkeskistä aikaa Miikan kanssa! Sekin kun ei ole enää itsestään selvyys pikkuneidin arkitouhujen lomassa.

    Tästä päästään myös siihen itsestään huolehtimiseen. Näinkin läheltä tämän perheen elämää seuranneena tiedän, että kyllä Janina ottaa aikaa itselleen. Se vaan tulee eri muodoissa, kuin ehkä ennen (= monta vuotta sitten / ennen Veeraa). Janinalle omaa aikaa on blogin kirjoittaminen tai se, että pääsee käymään kampaajalla joskus kun sattuu sopiva väli osumaan. Tässä kohtaa voisin sanoa, että mielestäni Janinan "oman ajan" viettotavatkin ovat aikuistuneet ja hän on oppinut nauttimaan pienistäkin asioista. Ei kaikki itsestä huolehtiminen tarvitse aina liittyä kavereihin tai muiden kanssa hengaukseen. Uskon, että jos joskus sattuisi sellainen hetki, että Janina saisi olla tunnin yksin kotona niin tuskin ensimmäisenä tulisi mieleen lähteä jonnekin. Veikkaanpa, että sieltä lähtisi nettiradiosta rauhallinen musiikki soimaan, muutama kynttilä laitettaisiin päälle ja nautittaisiin hiljaisuudesta (ja toivottaisiin ettei tässä välissä tarvitse laittaa pyykkejä :D).

    Ja vielä yksi asia, jonka halusin ottaa esille oli tuo päämäärätietoisuus. Janina on työskennellyt 17- vuotiaasta asti. Se, ettei välttämättä tiedä tuon ikäisenä tasan tarkkaan mitä haluaa tehdä, ei tarkoita sitä, etteikö olisi päämäärätietoinen, eikä hänellä olisi tavoitteita. Ehkä Janina on roihkaistunut nyt puhumaan niistä avoimemmin, mutta se ei tarkoita, etteikö niitä olisi aiemmin jo ollut.

    Eiköhän tässä nyt ollut tarpeeksi asiaa jo. ;)
    Muille sanon, että on helppo arvostella elämäntilannetta, jota ei itse elä tai johon ei todellakaan olisi vielä valmis. Annetaan kuitenkin jokaisen edetä elämässään omaan tahtia; toisilla ne lapet ja perhe tulee aikaisemmassa vaiheessa ja silloin pitää ymmärtää, että kaikki tapaamiset ja vanhat ajanviettotavat ei enää välttämättä onnistu.

    Ja Janinalle - oot niin mahtava. Sun kasvua vahvemmaksi ja itsevarmemmaksi naiseksi ja äidiksi on ollut mahtava katsoa. En taida tarpeeks sulle sanoa, mutta oon niin ylpee susta! <3 Olet rakas <3

    -Jossu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana sinä !<3 Oot todella käyttänyt aikaa ja nähnyt vaivaa kommentoimiseen. Kiitos siitä !

      Pyysin täysin rehellisiä vastauksia ja niitä myös sain. Hyvä, että oma mielipide osataan sanoa sellaisena kun se on. Päätin myös, että koska annan täyden sanavapauden en loukkaannu tulevista "risuista" ja julkaisen kaikki vastaukset sellaisenaan kun ne minulle tulevat.

      Toki pakko myöntää, että osa vaustauksista hiukan hämmensi minua myös. Koko päiväksi en todellakaan pysty mihinkään lähtemään vielä aikoihin - enkä kyllä haluakaan. Ja ylipäätään kotoa pois lähteminen on aika kovan työn alla. Sitä kun helposti jämähtää kotiin eikä yksinkertaisesti voimat riitä. Jos tulee tilanne, että saan omaa aikaa niin silloin täysillä nautin siitä nimenomaisesta omasta ajasta. Eli itseni seurasta (niin itsekkäältä kun se saattaakin kuulostaa :D).
      Ja tuo päämäärätietoisuus mistä sanoit niin juu, en ehkä täysin samaistunut myöskään siihen. Olen tehnyt töitä ja olen opiskellut. Ehkä etsinyt itseäni ja sitä mitä todella haluan, mutta se ei mielestäni tarkoita sitä ettei minulla olisi tiettyä päämäärää minne haluan päästä. Tai mitä ylipäätään elämältä haluan.

      Juhlimaan olisi toki joskus kiva päästä (yli puolentoistavuoden absoluuttisuuden jälkeen), mutta en vielä ole valmis olemaan Veerasta niin kauan erossa. Eikä hänkään varmaan minusta.

      Muutamia seikkoja huolimatta olin kyllä äärettömän onnellinen kommenteista ja ihanista sanoista, joita ystäväni kirjoittivat !

      Kiitos Johanna ihanasta (romaanista) kommentista <3 Love u !

      Poista
    2. Joo ehkä tuli jotkut asiat vähän töksäytettyä tossa tekstissä, mutta iski semmonen pieni suojelevaisuus- vaihde päälle.:D

      pus <3

      Poista
  3. Olipa kiva postaus ja oli tosi kiva lukee kaikkien mielipiteitä:) mun täytyy kyl kommentoida, että tulin tästä postauksen kommentoinnista vähän surulliseksi. Aika moni kohta em. Kommentissa kohdentuu mun antamaan palautteeseen, ja haluisinkin "kaverin oikeudella" selventää muutaman jutun; kun sanon, että huolestuttaa pidätkö sä itsestäsi huolta, tarkotan, että otatko itsellesi tarpeeksi omaa aikaa ja teet välillä myös itsenäisesti niitä asioita joista nautit. Jos se tarkoittaa sulle veeran kanssa olemista niin hyvä, sittenhän ei ole mitään aihetta huoleen:) kun mä sanon juhlimaan, niin en tarkota pää kolmantena jalkana kännissä örveltämistä, koska ei me kukaan muukaan tehdä niin. Tarkotan paria lasillista viiniä tai illanistujaisia tyttöjen kanssa.ja kun mä sanon "koko päiväksi hengailee" tarkoitan esim reissuja ja muita juttuja joita ollaan tehty porukalla enkä sitä, että istuisit mun sohvalla 08:00-21:00. En myöskään tietääkseni missään vaiheessa ollut pakottamassa sinua osallistumaan em. Toimiin, ne olivat vain esimerkkejä ja ehdotuksia. Toivoisin, että muistat ettei meillä muilla ole lapsia. Mä en tiedä mikä on susta loukkaavaa jos kysyn jotain, tai jos pyydät rehellistä palautetta jonka sulle kirjotan pelkällä rakkaudella tarkoittamatta mitään pahaa, niin ymmärrät varmaan että tuntuu aika pahalle lukea, kuinka mielipiteitäni ruoditaan kommenttiosiossa perheesi kesken (varsinkin kun hyvin tiedät millainen mun pääsiäinen oli ja kuinka omista huolistani huolimatta jaksoin kommentoida ja antaa positiivista palautetta).
    All in all, ihana idea postaukseksi, toivottavasti sait kaipaamaasi palauteta ja ainakin kommentointi lähti käyntiin, jos ei muuta! :D

    -Sandra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sandra kommentista !

      Sanoin tossa ylempänä, että joskus olisi kiva päästä juhlimaan, mutta tuskin vielä hetkiin niin tulen tekemään. Koska en raaski olla pois. Ja muuten vain mulla ei tuu ikinä siemailtua viiniä tai nautittua alkoholia muutenkaan, ellen lähde ihan kunnolla juhlimaan. Tyttöjen kanssa illanistuminen (ilman alkoholia siis omalta osaltani) on asia erikseen ja niin teen kyllä mielelläni edelleen. Nyt se vain on jäänyt vähemmälle, tiedän sen.

      Nyt en ole pystynyt lähtemään minnekään esim. päiväreissuille tai mulle, koska mä olen niin kiinni kotona. Monet tunnit pois tuottaa tosi paljon järjestelyjä ja itse en myöskään raaski olla pois pitkiä aikoja päivisin.

      Sanoinkin, että pyysin rehellisiä vastauksia ja otan palautteen vastaan sellaisena kun se tulee. En ole loukkaantunut mistään, todellakaan ! :) Olen kiitollinen ja iloinen, että jaksoit vastata mulle vaikka itselläsi olikin paljon asioita mielenpäällä, joten kiitos ! Ei todellakaan ollut tarkoitus pahoittaa myöskään vastaajien mieltä, tai muutenkaan "perheen kesken" arvostella niitä. Myöskään kukaan ei tiedä keneltä mikäkin vastaus on tullut (paitsi ehkä tässä käy nyt ilmi). Toivottavasti sain selvennettyä jotenkin tätä nyt, etkä ajattele pahasti tai tunne, että vastaustasi kohtaan ollaan hyökätty. Kuten sanoin, olen kiitollinen ihan jokaisesta vastauksesta jonka sain ja mitään niistä en ole ottanut itseeni tai mistään pahastunut. Pahoittelut, että tämä kommentointi sai sut tuntemaan surullista oloa ! Ja kiitos, että sanoit asiasta :)

      Poista
    2. Edelliseen kommenttiin vielä palatakseni niin mun ei ollut tarkoitus sillä loukata ketään, eikä aiheuttaa pahaa mieltä. Tuli ehkä aika räväkästi sanottua asioista. Kuitenkin mun pointtina oli, että vaikka toki Janina pitää muistaa, että muilla ei ole vielä lapsia, niin mulle tuli sellainen tunne ettei kaikilla ole ihan kokonaiskäsitystä (tai ymmärrystä) hänen tilannettaan kohtaan. Ja siskona ehkä suojeluvaisto veti voiton muusta ajattelusta. :D Ihanaa musta on tottakai kuulla, että välitätte edelleen Janinan jaksamisesta ja haluatte viettää aikaa yhdessä! Ehkä munkin lukemisen ymmärrys meni pikkuisen yli tossa. Mun mielipiteet on kuitenkin edelleen samoja, ehkä vaan hillitymmällä otteella esitettyinä. :D

      Halusin myös vielä muistuttaa, että tää kommentti oli kuitenkin mun oma, Janina näki sen vasta kun tänne blogiinsa sen julkaisi, eikä sitä muuten ole missään ruodittu. (:

      Pahoittelen kommenttini aiheuttamaa mielipahaa, se kun ei ollut pääpointtini todellakaan!

      Poista
    3. Kiitos Jossu selvennyksestä. Tästä aiheutu nyt ehkä vähän turhankin suuri juttu. Mielipiteitä saa aina esittää, puolin ja toisin ja ymmärrän siskon reaktion joihinkin asioihin. Helposti menee puolustuskannalle. :) Toivottavasti kaikille jäi nyt kuitenkin ihan hyvä fiilis tästä !

      Poista
  4. Mä en oo varmaan ikinä vielä kommentoinut tänne, joten ajattelin nyt korjata asian,että saadaan tähän se kommentoinnin ennätys! :D

    Mun täytyy sanoa, että kun luin ensimmäistä kertaa tuon kommentin mihin Sandrakin viittasi,niin hieman säikähdin. Nyt oon lukenut sen jo useamman kerran ja on oikeesti totta, että moni meistä Janinan lapsettomista kavereista ei varmasti osaa edes kuvittella,millaista elämä pienen lapsen kanssa on. Kiva käydä aina se pari tuntia kylässä ja nähdä ne söpimmät ja ihanat puolet.

    Mun mielestä on kuitenkin hienoa, että kaikki on baby showereista lähtien ollut tosi innoissaan mukana seuraamassa Janinan ja pienen elämää. Lisäksi mun mielestä monet vierailee Janinan luona jopa enemmän kuin ennen (ainakin snäpeistä päätellen :D ) ja voisi mun mielestä sanoa, että kaikki on aika hyvin ymmärtänyt Janinan uuden roolin vaatimat muutokset. Toisinaan tietysti tulee sellaisia hetkiä, että huomaa Janinan elämän olevan nykyisin hyvin erilasita. Esimerkiksi mun ja Janinan elämäntilanteet on tällä hetkellä todella erilaisia ja luulen,että parin vuoden sisään se eroavaisuus vaan kasvaa. Tuun kuitenkin aina olemaan kiinnostunut Janinan ja perheen arjesta, vaikken siihen aina ihan täysin samaistuisikaan. Vastaavasti oletan, että Janinaa kiinnostaa välillä kuunnella, kuinka ostin väärän väristä huulipunaa kaupasta ja illanistujaiset on nyt sen takia pilalla. ;)

    Sitä varten ystävät on, että ollaan toistemme tukena. Ei ehkä aina enää ymmärrettä toistemme tilanteita, mutta en usko, että tarkoitetaan kukaan toisillemme mitään pahaa. Ei edes silloin, kun satutaan sanomaan jotain hassusti tai niin, että toinen ei ymmärrä sen tarkoitusperää.

    Oisinkohan nyt jo runoillut tarpeeks.Pahoittelen jo etukäteen kaikkia kirjoitusvirheitä, pistetään ne yön piikkiin.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nella !

      Oot oikeessa, että ystävät on hienosti olleet mukana edelleen mun (ja meidän) elämässä kuten ennenkin. Kaikki on ihanasti "sopeutunut" muutokseen, joka mun elämässä on tapahtunut ja sitä kautta esimerkiksi myös ahkerammin käyvät meillä kahvilla, ym.

      Koko postauksen idea oli saada ystävien näkökannalta sitä rehellistä kuvaa kuinka äitiys muuttaa ihmistä ja miten se vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Ja nimenomaan niitä positiivisia sekä mahdollisesti vähemmän positiivisia puolia. Ilman, että kukaan loukkaantuu mistään. Kuitenkin tästä tulikin ehkä hieman isompi juttu kuin mitä oli alunperin tarkoitus. Sen tiedän kuitenkin, ettei kenenkään ollut tarkoitus loukata toisia tai toisten sanomisia. Joistan sanomisista tuli ehkä vain vähän väärinymmärryksiä.

      Onneksi kuitenkin jokainen on nyt sanonut mielipiteensä ja sitä kautta toivon, ettei tämä jää nyt kaivelemaan ketään ja postauksen alkuperäinen - positiivinen ja hauska kyselyidea säilyisi :)

      Poista
  5. En tunne ketään teistä, mutta pakko sanoa, että eihän tämä elämäntilanne ole ikuista. Äidin ja vauvan suhde on tiivis, niin kuuluu olla, mutta kun Veera kasvaa on taas eri tavalla aikaa kavereille ja pidemmille poissaoloille. Nyt oma aika on erilaista. Hyvä, kun kaveripiirissäsi voi näin avoimesti puhua tuntemuksista ja sinua halutaan ymmärtää, vaikka muilla ei lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ! Olet oikeassa, tämä vaihe menee kyllä ohi (liian nopeasti tuo pieni kasvaakin!) ja varmasti esim. ekan vuoden jälkeen jo huomattavasti enemmän pystyy lähtemään viettämään aikaa ja olemaan pidemmän aikaa pois kotoa.
      Siitä minäkin olen iloinen, että suoraan sanotaan niistä omista fiiliksistä ja on kyllä uskomattomia ja ymmärtäväisiä ystäviä :)

      Poista