Kuinka moni aina odottaa jotain? Viikonloppua, kesää, syntymäpäiviä, reissuja... Minä ainakin. Yksi asia mitä odotan kovasti on tuleva muuttomme. Odotan sitä niin paljon, että on vaikea hillitä fiilistä. Eikä siinä sinänsä mitään väärää ole, mutta. Mitä tapahtuu kaikessa siinä välissä kun vain odotamme tulevaa? Arki ja sen pienet ilonaiheet jäävät välistä. Ei osata nauttia hetkistä. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää. Miksei niistä pienistä asioista voi ottaa iloa irti samalla tavalla kuin isommista tapahtumista?
Itse olen ottanut tavaksi aina välillä kerrata täällä blogissa koko viikon positiiviset asiat. Ne eivät ole suuria juttuja, mutta sellaisia, mistä voi ja pitääkin nauttia. Olen todella malttamaton luonne ja kun innostun niin innostun kunnolla. Silloin mun on hyvin vaikea rauhoitella itseäni ja olla maltillinen. Huomaan arkisin odottavani sitä, että Miika tulee töistä kotiin. Lasken päiviä viikonloppuun, että ollaan kaikki yhdessä kotona. Pienen vauvan kanssa sitä huomaa, kuinka nopeasti aika kuluu. Kuinka pitäisi osata elää siinä hetkessä, sillä huomaamatta ne hetket ovatkin jo historiaa. Joku fiksu on sanonut, että "sinun arkesi on lapsesi lapsuus". Jos arkeni on aina tulevan odottamista ja tyytymättömyyttä nykyhetkeen, mitä se viestii?
En tarkoita, että on väärin odottaa reissuja tai sitä muuttoa. Tottakai saa olla innoissaan. Mutta sen ei pitäisi hallita tätä hetkeä. Haluan opettaa lastani nauttimaan elämästä ja sen pienistä asioista. Ne pienet asiat saattavat olla sillä hetkellä niitä suuria asioita. Luetaan kirjoja ilman kiirettä, kuunnellaan musiikkia ja tanssahdellaan sen tahdissa. Pelleillään ja naureskellaan. Halaillaan ja ollaan ihan rauhassa. Nautitaan juuri siitä hetkestä.
Ihanaa viikonloppua ja vappua kaikille ! Nauttikaa, rentoutukaa ja olkaa läsnä !<3