Kaksplus.fi

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Luottamuspula

Enemmän ja vähemmän olemme pohtineen Veeran päiväkoti asioita ja sitä, milloin hoidon aloitus olisi ajankohtaista. Olemme puntaroineen päiväkodin ja perhepäivähoitajan välillä, miettineet ja järkeilleet asioita. Suurin vaikuttava tekijä aloitukselle on kuitenkin minun työllistymiseni. Kun menen töihin on hoitopaikka oltava.
Minulla on ikävä työntekoa ja kaipaan "aikuisen elämää" juurikin tuossa muodossa. Ei sillä, etteikö äitiys sitä olisi, mutta ymmärrätte varmaan. Sitä, että pääsen toteuttamaan itseäni ja saan lisää arvokasta työkokemusta. Pääsen hetkeksi omien asioideni pariin ja tekemään täysin muita asioita kuin kotitöitä. Unelmatilanteeni olisi etätyön mahdollisuus, jolloin pystyisin olemaan sekä kotiäiti, että työntekijä. Viikonlopputyöt sekä satunnaiset iltamenot eivät haittaisi myöskään.

Tällä pakonomaiselle kotiäiti/työntekijä -yhdistelmälle on kuitenkin syy, jota en ole aiemmin sanonut suoraan. Syy, miksi olen ehkä tahattoman tahallisesti venyttänyt sitä hoitopaikan hakemista. Minä pelkään. Monet vanhemmat varmasti jännittävät, surevat ja pähkäilevät kuinka päivähoidossa pärjätään ja meneekö kaikki hyvin. Kuinka lapsi käyttäytyy, ikävöikö hän kovasti tai sattuuko haavereita. Niin mietin minäkin. Mutta eniten minua pelottaa antaa vastuu lapsestani toiselle ihmiselle. Työntekijät tietävät varmasti mitä tekevät, osaavat asiansa ja heillä on kokemusta, sitä en kiellä. Mutta minun on todella vaikea luottaa tytärtäni muiden hoitoon.
Kaikki vanhemmat pelkäävät lastensa puolesta, varmasti. Enkä usko, että olen ainoa tämän ajatuksen kanssa. Jossain vaiheessa on pakko löysätä ja alkaa luottamaan. Mutta en tiedä kuinka siihen pystyn. Miten pystyn olemaan tunteja erossa tyttärestäni ilman, että voin laittaa välissä viestejä tai soitella kuinka siellä sujuu. Mitä jos jotain sattuu, enkä ole paikalla? Tiedän, että hoitopaikoissa käydään tutustumassa etukäteen ja varmasti sekin helpottaa näitä ajatuksia, että näkee konkreettisesti ympäristön ja ihmiset, ketkä lapseni kanssa aikaa viettäisivät. Mutta nyt haluaisin kuulla onko muilla ollut näin voimakkaita pelon tunteita päiväkodin aloituksen kanssa? Kuinka olette päässeet sen yli, vai oletteko? Kertokaa!

6 kommenttia:

  1. Vähän saman suuntaisia ajatuksia. Tuntuu pahalta ajatella, että joku/jotkut muut aikuiset ovat enemmän lapseni kanssa hänen hereillä olo ajasta kuin itse. Ajattelen liikaa kuinka vähän olisin tärkeimmälleni läsnä päivissä ja kuinka hän sen kokisi. Ehkä vain 2-3h yhteistä aikaa ennen nukkumaan menoa. Siitäkin osa menisi matkoihin ja ruokailuihin. Ja kuinka paljon lapseni saisi huomiota ja syliä isossa ryhmässä. Eri asia sitten vähän isompana, kun kaverit ja aktiviteetit tärkeitä.. mutta näin 1vuotiaan äitinä tuntuu pahalle. Ei aina kuitenkaan ole vaihtoehtoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Ehkä vanhempana juuri kun kaverit ja heidän kanssaan leikit ovat todella iso juttu, mutta näin yksivuotiaalle kuitenkin koen vanhempien/vanhemman läsnäolon todella tärkeäksi. Toki on hyvä saada muutakin seuraa, en tarkoita sitä, mutta läheisyys ja syli tuntuvat olevan todella tärkeitä asioita vielä. Mutta kuten sanoit, aina ei ole vaihtoehtoja ja joskus on tehtävä ratkaisuja, jotka itsestä tuntuvat pahalta.

      Poista
  2. Eksyin ihan vahingossa lukemaan tätä postaustasi. En ole ennen lukenut blogiasi. Ymmärrän tosiaan tunteesi tuossa asiassa, että lapsen kanssa ehtisi olla niin vähän aikaa päivän aikana. Se huoletti itseänikin, kun päiväkotiin meno lähestyi tytön täytettyä juuri vuoden.

    Lisäksi olen itsekin päiväkodissa töissä. Tiedän sen päiväkodin arjen hyvät ja huonot puolet. Neuvonkin sinua menemään tutustumaan useampaan kertaan. Eri kunnissa on erilaisia käytäntöjä, joissakin tullaan jopa kotikäynnille. Se on pienten lasten kanssa mielestäni hyvä keino jutella lapsesta päiväkodin työntekijän kanssa rauhassa ja hoitaja näkee lapsen omassa ympäristössään omana itsenään. Jos tämä ei ole tapana, niin olisi ennen tutustumisia käydä jonkinlainen aloituskeskustelu ilman lasta. Silloin pystyy parhaiten keskittymään käymään läpi lapsen luonnetta, tottumuksia ja taitoja.

    Henkilökunta pyrkii ryhmän puitteissa täyttämään parhaansa mukaan toivomuksiasi ja kaikki huolet kannattaa kertoa avoimesti. :) Tsemppiä tulevaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon vastauksestasi, sekä äidin, että työntekijän näkökannalta! Olen varma, että päiväkodissa jokainen tekee parhaansa lastenhoidon suhteen ja heidän vointinsa hyväksi, en epäile tätä yhtään. Jotenkin iso ryhmä ja pieni lapsi -yhdistelmä vaan kauhistuttaa. Voihan se olla, että tutustumisen jälkeen mieli on hyvinkin paljon luottavaisempi ja rennommalla asenteella uskaltaa aloittaa päiväkotielämää. Tai vastaavasti perhepäivähoidon, kumpaan sitten päädymmekään :)

      Poista
  3. Mutta minun on vaikea luottaa tytärtäni muiden hoitoon? Siis mua häiritsi niin tämä lause kaksplussan facebookiissa. Siis luovuttaa,vai ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä oudosti muodostettu lause, mutta juuri tuota tarkoitin mitä kirjoitin. Eli siis minun on vaikee luottaa niin, että muut hoitavat tytärtäni :)

      Poista