Kaksplus.fi

maanantai 1. elokuuta 2016

Myöhäisillan ajatukset

Kliseinen aloitus eli pahoittelut hiljaisuudesta täällä blogin puolella. Kun ei ole aikaa niin ei ole aikaa. Jostain on nipistettävä ja ikävä kyllä se on usein blogi, josta joutuu irtaantumaan hetkellisesti. Vaikka ei tahtoisi.
Mulla on periaate, etten ole tietokoneella kun Veera on hereillä ja uniajat olen keskittänyt työntekoon ja kodin siivoamiseen. Olen nauttinut töiden tekemisestä. Olen päässyt tekemään mieluista puuhaa ja toteuttamaan itseäni. Tuntuu, että ajatus siitä, mitä työtä haluan tehdä on saanut vahvistuksen. Se työ on juuri sitä, mitä olen nyt tehnyt. Nyt sain toistaiseksi työt valmiiksi, joten ehkä päivitän blogiakin jälleen hieman tiheämmin.
Huomaan muutosta itsessäni. Ajatusmaailmani on muuttunut. Kaipasin todella paljon työntekoa ja olin onnellinen, että siihen löytyi mahdollisuus. Halusin yhdistää kotiäitiyden ja työskentelyn. Se onnistui. Saimme sovittua kotona aikataulut yhteen, jotta pystyin työskentelemään ja välillä oli muitakin apureita vahtimassa Veeraa. Vaikka en tehnyt töitä joka päivä kahdeksaa tuntia, rupesin miettimään olisiko työelämään paluu sittenkään niin "kamala" ajatus. Tarkoitan nyt, että Veera menisi hoitoon ja minä täyspäiväisesti töihin. En tiedä, olisinko valmis olemaan vielä joka päivä kahdeksan tuntia erossa tytöstä, mutta jos aloittaisi kevyesti? Pitää katsoa. Tämä kotiäitiys/etätyö -yhdistelmä oli kyllä loistava ja sillä tavalla olen valmis työskentelemään niin paljon kun vain mahdollista.
Myös ystävien seura on tullut entistä tärkeämmäksi. On se sitä aina ollut, mutta nimenomaan kahvittelu muualla kuin kotona, jossa on sata-ja-yksi asiaa huomioitavana samaan aikaan. Reilu viikko sitten kävin ystäväni kanssa kahvilla ja pohdiskeltiin syvällisiä ja näimme uudelleen viime sunnuntaina. Pari tuntia aikaa ystävän kanssa, jolloin ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun, tekee kyllä terää. Minulle on tullut entistä tärkeämmäksi päästä aina välillä pois kotoa, keskustelemaan kaikessa rauhassa asioista ja nauramaan katketakseni loistaville ideoillemme. Tykkään puhua Veerasta ja kaikesta häneen liittyen, mutta tykkään myös kun välillä saa nollata ajatukset äiti-maailmasta ja olla vain minä, siellä äitiyden takana piileksivä oma itseni. Viime näkemisellämme heräsikin hyvä huomio; ensimmäinen vauvavuosi meni niin uuden oppimisessa ja huiskeessa, että sitä ihan liimautui kotiin. Nyt kun taapero on jo isompi ja kotoa poistuminen itselle helpompaa, huomaa kuinka kahvittelut antavat energiaa ihan eri tavalla jaksamaan arjessa. Ja niistä asioista osaa nauttia, eikä tuijota kokoajan puhelinta, että joko kotona kaivataan.

Tänään ajatuksia vain tulvi näppäimistölle ja niitä olisi paljon lisääkin. Nyt kuitenkin pakko mennä nukkumaan, mutta aion pitää tämän fiiliksen yllä. Välillä on niitä hetkiä, kun tekee vain mieli kirjoittaa mitä ikinä mieleen juolahtaakaan ja nyt oli juuri se hetki. Palataan taas pian, tulossa on lähiaikoina ainakin muistoja raskaudesta ja synnytyksestä, vähän Veeran huoneen uusista järjestelyistä ja lauantain rippijuhlista (kunhan saan kuvat sieltä :)) Öitä<3

2 kommenttia:

  1. Mulla myös sama juttu, että pieni breikki kotoa pois tekee ihan terää. Ja joku meissä naisissa on, että höpöttäminen ystävän kanssa on jotain niin terapeuttista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä jaksaa ihan eri tavalla arjessa, kun pääsee välillä höpöttelemään ihan muita juttuja, kuin vain lapsiasioita !:)

      Poista