Kaksplus.fi

lauantai 6. elokuuta 2016

Nukkuminen on yliarvostettua

Otsikko on sarkasmia. Nukkuminen ei todellakaan ole yliarvostettua. Nukkumista pitää itsestäänselvyytenä, vaikka sitä pitäisi osata arvostaa. Jos hyviin yöuniin on mahdollisuus, kannattaisi tuo valttikortti käyttää epäilemättä.

Rupesin tuossa viime yönä miettimään kun yhden aikaan hyssyttelin jälleen kerran herännyttä tyttöä uudelleen unille, että milloin sitä on itse viimeksi nukkunut hyvin. Milloin olen viimeksi herännyt aamulla tuntien, että olo on virkeä ja takana on hyvin nukkuttu yö? Tulin siihen lopputulokseen, että ehkä joskus raskausajan puolivälissä. Noin puolitoistavuotta sitten. Silloin kun jatkuva vessahätäkään ei herättänyt keskellä yötä, vaan yöllä nukuttiin katkotta, juuri kuten kuuluukin. On varmaan sen jälkeenkin ollut hyviä öitä, mutta en muista milloin viimeksi.

Olen aina ollut todella aamu-uninen ihminen. Aivan sama kuinka aikaisin menen nukkumaan, herääminen on minulle todella vaikeaa, oli kello sitten kahdeksan tai kymmenen aamulla. Iltaisin minulla ei ole mitään ongelmaa valvoa. Ajatus nukkumaanmenosta alkaa ahdistamaan, sillä haluan tehdä omia juttujani iltaisin. Menen nukkumaan melkein aina siinä yhdeltä yöllä, joskus jälkeenkin. Kun tytön saa yöunille, hän herää poikkeuksetta joka ilta jossain vaiheessa. Ihan viimeistään kahdelta yöllä. Kun itse menen yhdeltä nukkumaan ja Veera herää kahdelta, niin ensimmäinen unipätkäni on todella lyhyt. Uudelleen nukuttaminen vie oman aikansa ja minun nukkumaanmenoni siirtyy jälleen myöhemmäksi.
Olen pikkuhiljaa jättämässä yöimetystäkin pois ja sen vaikutuksen huomaa yöllä kun pitäisi nukahtaa uudelleen. Puhuin tästä neuvolassa, joka meillä oli torstaina ja hoitaja suositteli luopumaan yöimetyksestä, jos itse vain niin tahdon. Hän ehdotti unikoulua. Ajatus siitä sydäntä raastavasta itkusta saa minulle jo valmiiksi pahan olon, mutta kai se on tehtävä. Hän sanoi, että sen avulla meillä nukuttaisiin (tulevaisuudessa) kokonaisia öitä. Päiväunetkin helpottuisivat kuulemma. Tästä on varmasti monillakin kokemusta? Kertokaahan kuinka teillä on toimittu.

En ole itse koskaan puoltanut päiväunia. En halua heittää päivääni hukkaan nukkumisen vuoksi ja haluan saada jotain aikaiseksi silloin kun Veera nukkuu hetken päiväuniaan. Kyllähän sitä suositeltiin jo synnytyslaitoksella, että nuku kun vauva nukkuu, mutta en osaa. Olen välillä naureskellut huonontunutta muistiani, mutta taitaa siihenkin olla löytynyt selitys. Kuinka täysillä ihminen voi käydä jos viimeksi täysin hyvin nukuttu yö on ollut noin puolitoistavuotta sitten? Huh huh. Tästä nukkumisvaikeudesta huolimatta koen, että meillä on päästy aika helpolla. Kaikki arvostus teille, joilla on ollut koliikkia tai muuta, jotka vaikuttavat vielä enemmän arkeen. Tästä univajeesta voin kyllä syyttää vain itseäni, sillä kyllä minun täytyisi ymmärtää mennä ajoissa nukkumaan iltaisin. Mutta olen todennut, että jos haluan aikaa itselleni, se aika on otettava yöllä. En halua nukkua.

Onko muilla ollut näin ristiriitaisia ajatuksia nukkumisesta? Valitsetko unien sijaan oman ajan? Entä tuo unikoulu, kokemuksia?

6 kommenttia:

  1. Silloin kun Oliver oli 7 kk ja olin ihan kypsä siihen ettei koskaan saanut nukkua...ja me kokeiltiin pistäytymisunikoulua, tällä päästiin eroon yöimetyksestä.
    Nukutteko samassa huoneessa?
    http://www.olivertekimeistaperheen.fi/2015/05/ihana-kamala-unikoulu.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa tuon sinun kirjoituksen, todella motivoiva! Meillä nukutaan omissa huoneissa, paitsi silloin keskellä yötä kun Veera herää haen hänet aina viereeni jatkamaan unia. Tiedän jo etukäteen, että tästä tulee meille todella haastavaa, sillä Veera on tottunut nukahtamaan aina syliin... Mutta pakko tämä on nyt aloittaa, jotta meilläkin alettaisiin nukkumaan yöt läpeensä.

      Poista
  2. Lopetin yöimetykset ilman unikoulua ja sen jälkeen alkoi olla suurin osa öistä ehjiä. Unikouluja voi olla monenmoisia, mutta itse en tahtonut lähteä huudatuslinjalle. Olin lähellä, pidin sylissä, silitin ja lauloin imetyksen sijaan. Rankkaa oli, mutta muutaman yön jälkeen helpotti. Jotenkin ajattelen että pienelle lapselle luontaista herätä tarkistamaan, että äiti/isä on saatavilla, söi öisin tai ei, eikä tarvitse olla vielä itsenäinen nukkuja. Monet ystäväni ovat laittaneet isän asialle, isältähän lapsi ei maitoa halua. Jokainen tuntee lapsensa parhaiten, mutta uskon, että meidän lapselle tämä oli paras vaihtoehto. Ei minun äiti edes unikouluista tiennyt ja olen oppinut nukkumaan. Tietenkin ymmärrän univelan ja omaa jaksamista täytyy myös punnita.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. JaninaCharlotta7.8.2016 11.02
      Viime yö oli ensimmäinen yö kun en imettänyt tytön herätessä. Se oli myös ehkä rankin yö mitä on ollut, kun ensin sai rauhotella pari tuntia ja myöhemmin yöllä vielä uusi herääminen. Mutta samalla mietin, että jos tyttö oppii yöllä, ettei maitoa tule, ehkä hän ei sitä hetken päästä yöllä enää "vaadikaan"? Kannataisikohan meidänkin kokeilla ensin uudelleen nukahtamista öisin ilman maitoa ja katsoa vaikuttaako se yöheräämisiin, jos ne sen myötä vähenisivät ?:)

      Poista
  3. Mulla on sama, illalla otan omaa aikaa uniajasta, tosin yleensä nukahdan sitten läppäri sylissä ja pitää luovuttaa valvomisen suhteen :'D meidän yöt vain paheni yöimetyksen lopettamisen jälkeen. Imetykset vaihtui raapimiseen, mut meillä onkin ihottumat ja allergiat kiusana :( aluksi annettiin yöllä tissin sijaan vettä kokouksesta, meni yllättävän hyvin siihen saakka kun ihottumat paheni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inhottavaa, että teillä on allergiat ja ihottumat kiusana :/ Toivottavasti teillä alkaa myös yöt sujumaan mukavammin ja löytyy helpotus ihottumaan !

      Poista