Kaksplus.fi

lauantai 5. marraskuuta 2016

Äidinrakkaus

Sanotaan, että vasta äidiksi tultuaan, voi ymmärtää äidin rakkauden määrän lastaan kohtaan. Allekirjoitan tämän. Sanotaan myös, että vasta äidiksi tultuaan ymmärtää mitä tosirakkaus on. Ajatuksena ihan järkeenkäyvä, mutta en itse ajattele ihan niin mustavalkoisesti. On tahallisesti ja tahattomasti lapsettomia ihmisiä, enkä kummallekaan heistä sanoisi, etteivät he tiedä, mitä tosirakkaus on.

Ketään ihmistä ei voi rakastaa samoin, kuin omaa lastaan. On ihmisiä, jotka ovat tärkeimpiä, niitä rakkaimpia ihmisiä elämässä ja heitä, jotka menevät kaiken edelle - ja hyvä niin. Kun puhutaan omasta lapsesta, ollaan jo aivan eri tunnetasolla, syvyydessä ja kaikin puolin erilaisen rakkauden äärellä. Siitä syystä olen itse "jaotellut" rakkauden kahteen eri kategoriaan.


Itselle tärkeistä ihmisistä pystyy kertomaan, miksi kyseinen henkilö on tärkeä ja rakas. Yhteinen historia, luottamus, molemmin puoleinen avoimuus, turvallisuus, oli se "syy" mikä vain.
Rakkaus omaa lasta kohtaan on sanoinkuvaamatonta. Voiko sitä selittää? Oma lapsi on elämäsi, hän on osa sinua ja hänen vuokseen tekisi mitä vain. Hän on viaton pieni ihminen, joka on täysin riippuvainen sinusta ja sinun hoivastasi. Olet hänen turva ja sankari, esikuva ja esimerkki, vanhempi.

Toisilla tunnesiteen muodostuminen saattaa ottaa aikansa, toisilla se syntyy välittömästi lapsen saatuaan rinnalle, toisilla se muodostuu jo raskausaikana. Itselläni raskausaika oli hyvin hämmentävä tunnepuolella, mutta koin jo silloin saaneeni siteen pieneen prinsessaamme. Kun hän vihdoin syntyi, oli se rakkautta ensisilmäyksellä.

Miten te kuvailisitte äidin-/isänrakkautta? Voiko sitä oikeasti selittää?
Tuliko teillä välittömästi voimakas tunneside uuteen vauvaan, vai syntyikö se ajanmyötä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti